Kaupunginosa numero 54 - Koroinen

Koroinen on kaupunginosa Aurajoen ja Vähäjoen haarassa, jonka laidalle pääsee hyvin ja usein linja-autolla keskustasta.

Vuonna 1229 Suomen piispanistuin siirrettiin Nousiaisista soveliaampaan paikkaan, eli Koroisille. Tätä tapahtumaa pidetään myös Turun historian alkuna. Koroisiin kuuluva Koroistenniemi on tästä syystä myös yksi valtakunnallisesti merkittävistä rakennetuista kulttuuriympäristöistä. Nykyään vanhan piispanistuimen paikkaa merkitsee niemellä suuri valkoinen puinen risti. Koroinen soveltuukin historiansa vuoksi varsin hyvin kierroksemme ensimmäiseksi kaupunginosaksi, vaikka kaupunginosien järjestys onkin arvottu.

Piispanistuimen paikalle, jossa on nykyisen iso valkoinen risti,
 kuljetaan rautaisesta portista.

Koroinen on maisemaltaan hyvin maalaismaista ja rakentamatonta. Aluetta ympäröi pellot ja koko kaupunginosa tuntuu olevan jotenkin irti kaupungista, vaikka keskustaan on matkaa vain runsas kilometri. Alueen läpi kulkee yksi kaupungin suosituimmista virkistysreiteistä, eikä syyttä, sillä toista puolta reittiä rajaa Aurajoki, joka pilkahtelee jokirantakasvillisuuden lomasta. Koko reitti on hyvin huollettua hiekkatietä ja käytettävissä ympäri vuoden. Reitti jatkuu Koroisilta toisessa päässä Halisiin ja toisessa päässä Raunistulaan.

Aurajoki pilkahtelee jokikasvillisuuden lomasta
virkistysreitin varrella.

Pysyvää asutusta Koroisilla on hyvin vähän. Suurimmat rakennetut alueet ovat Koroistenlämpöasema sekä Koroisten vanha maatila rakennuksineen, jota ylläpitää Elävän kulttuurin Koroinen ry. Maatilalla järjestetään paljon kestävään kulttuuriin liittyvää ohjelmaa erityisesti kesäkaudella. Maatilalla toimii myös esimerkiksi savipajatoimintaa ja pyöräkorjaamo. Sunnuntaisin maatilalla toimii myös kahvila. Alue soveltuukin erinomaisesti esimerkiksi sunnuntaikävelyille.

Koroisten vanhaa maatilaa, jossa on monipuolista toimintaa
 ylläpitää Elävän kulttuurin Koroinen ry.

Koroisten maatilan rakennusten vierestä löytyy runsaasti puisia taideteoksia, joista selkeiten
esittävimmät olivat enkeliveistos ja rakennusten vieressä olevat värikynät. Myös abstraktimmat teokset olivat varsin miellyttäviä. Veistosten materiaalina käytetty puu soveltuu erityisen hyvin maalaismaisemaan, jossa monet muut materiaalit tuntuisivat olevan väärässä paikassa.

Koroisista löytyy myös puuveistoksia.

Koroisten lämpöasema on varsinkin näin loppukeväästä selkeästi muusta maisemasta erottuva ja sitä hallitseva suuri punatiilirakennus, joka ehkä vaikuttaisi tänä päivänä vanhalta, mutta osana Koroisten muuta maisemaa se vaikuttaa jopa modernilta.

Punatiilinen Koroisten lämpöasema hallitsee keväistä maisemaa. 

Lämpöaseman kupeesta löytyi myös ehkä kaupungin turkulaisin ja samalla myös mahdollisesti tärkein “viäl vähä” -kyltti. Löyhästi maassa kiinni oleva kyltti johdatti eteenpäin Maarian kirkolle, mutta on täysin mahdollista, että sen oli tarkoitus johdattaa kohti Koroisten maatilan rakennuksia.

"Viäl vähä" -kyltti löytyy lämpöaseman kupeesta.

Kaupunginosan merkitys historiallisena kulttuuriympäristönä välittyy vierailun aikana hyvin. Se on kuin pieni pala erinomaisesti säilytettyä historiaa kaupungin kupeessa. Kooltaan kaupunginosa on pieni ja alueella vierailuun riittää hyvin puolisenkin tuntia, mikäli ei matkalla eksy kahville. Pieni, selkeästi ympäröivistä alueista erottuva kaupunginosa on ehdottomasti vierailun arvoinen.